Brittiautopäivät 13.5

Jag-Finn ja Karaasi järjestivät brittiautonäyttelyn Espoon Juvanmalmilla. Viime vuonna päivä pidettiin vain Jag-Finnin toimesta, mutta tänä vuonna mukaan tuli myös vieressä sijaitseva Karaasi. Ja mikäs sen parempaa, kaksin aina kaunihimpi vain miten se sananlasku meni.

Karaasi

Karaasin piha oli täynnä Rovereita, Land Rovereita, Jaguaareja ja Aston Martineita. Näyttelyn ehdottomasti kallein ja tähti oli alkuperäinen Jaguar D-type, puhdas kilpa-auto, jolla voitettiin mm. LeMans vuosina 1955, -56 ja -57. D-typen huippunopeus oli 271km/h. Joka oli käsittämätön nopeus 1950 -luvulla. Alkuperäiset D-Typet ovat keräily harvinaisuuksia ja myynnissäkin niitä on todella harvoin. Alkuperäisen, kunnostetun D-Typen arvo on tähtitieteellinen, jos D-Type tulee huutokauppaan niin hinnat ovat luokkaa 6,0 – 7,6milj. euroa! Kallein lienee Sothebyn huutokaupassa ollut Le Mans 24h voittaja-auto, joka muutti amerikkalaisen keräilijän talliin vaatimattomasti reilulla 20 milj. eurolla.

Karaasi on ollut Suomen ja Balttian Aston Martineiden kotihuolto jo pitkään. Muistan n. 20 vuotta taaksepäin, kun silloiset Aston Martinit huollettiin niin, että heinäkuussa lensi tehtaan huoltoporukka varaosineen ja työkaluineen briteistä Suomeen ja Karaasissa tehtiin Aston Martineiden vuosittainen täyshuolto. Työntekijät oli jaettu selvästi ja tarkkaan kahteen osaan eli vanhempi puoli hoiti vanhemmat mallit ja uusien Astoneiden kimpussa oli sitten tämä nuorempi tietokone sukupolvi. Autojen huolto vei yleensä parin viikon verran ja osia tilattiin tarvittaessa lisää briteistä. Tietokone polvi piti uusia Astoneita niinä oikeina, kun taas vanhemmalle polvelle Lagondat, Bond DB:t ja V8:t olivat niitä oikeita Aston Martineita. Hieno, itsenäinen ja perinteikäs merkki, joka elää taas monien vaikeuksien jälkeen uutta tulemista F1 -menestyksen siivittämänä. Näyttelyn Aston Martin kanta keskittyi uudempiin malleihin, Suomessa on myös vanhemman polven Astoneita.

Paikalla oli myös hienosti entisöity MGB Roadster ja Bond Lotus eli Lotus Esprit (ehkä parhaimpana Turbo -versiona). Lotuksella on nykyisin Suomessakin maahantuoja eli Bassadone (tutummin autoverkkokauppa.com). Espritin ja Jaguar F-Typen vierestä oli paikkansa löytänyt TVR Chimaera. TVR Cars elää taas, ties monenko keikahduksen jälkeen ja onpa Griffithin uusi malli taas työn alla. Se on perinteinen TVR. 5.0-litrainen V8 nokalla, takaveto, 6-lovinen manuaaii ja kahdelle penkit. TVR:kin on joutunut antamaan periksi nykyajalle eli Grifftistä löytyy turvatyyny (vain kuljettajalle), ABS-jarrut ja jopa luistonesto.

Henkilö Rovereita löytyi myös paikalta, jopa useampi 1950-luvun P4:n, joista moni taitaa olla alkuperäinen Suomi-auto. 1950 -luvulla oli länsiautojen osto tiukasti säädeltyä, mutta Helsingin olympiakisojen johdosta säännöstelyä avattiin ja niin P4 Rovereita ja Series I Land Roveria virtasi Suomeen. Rover P4 saavutti pian mainetta hyvän ajettavuuden ja vankan rakenteensa takia. Series I Land Rovereita meni varsikin palolaitoksien käyttöön. Rover tehtaan viimeisin malli eli Rover 75 hallitsi henkilö Rovereiden esillä oloa. Suomessa on kuitenkin P5, P6 ja SD1 -mallejakin. Nyt SD1 mallistoa esitti vain yksi kappale. Samoin turhaan aliarvostettu 200-800 -sarjan Roverit olivat yhden, mutta sitäkin hienomman Rover 827 Coupen varassa.

Land- ja Range Rovereiden valikoima oli runsas. Paikalla oli myös maamme offroad -historiaa. Veljekset Keinästen avo-Range, jolla voitettiin Offroad Cup –sarjanmestaruus 1990 -luvun alussa. Keinästen Range oli silloin aikaansa edellä..takana oli kemppilukko, alla “törkeän isot” Laplanderit ja edessä silloin tuiki harvinainen ARB:n paineilma -lukko. Keinästen Range vieressä oli puolestaan viimeisen päälle tehty (niin kuin aina) eli Ingmannin Benkun Classic Range Rover, aikakauden kisateippauksessa. Todella pieteetillä rakennettu Range Rover. Ehkä pisimmän näyttelymatkan oli tehnyt Oulusta asti tullut “Löytis”. Classic Rangen historia on useamminkin tarinan veroinen ja olihan autosta juttua muutamia vuosia takaperin 4×4 Maailmassakin. Löytis on myös osa maamme offroad historiaa, sillä taskussa on Suomen Suunnistuscupin voitto vuodelta 2006. Auto on hienosti käyttöentisöity ja varusteltu mm. Warnin 1990-luvulta peräisin olevalla räikkävinssillä, 24 -uraisin vetoakselein ja Quiafen -lukoilla. Veljekset Keinäset “osastolta” löytyi myös Land Rover 101 eli Roverin V8:lla varustettu brittiarmeijalle tehty kuljetusajoneuvo, jonka käyttötarkoitus laajeni nopeasti ambulanssi -versioon, tykin vetäjäksi, partioautoksi ja käyttipä RAF sitä myös Rapier -ohjusten lavettina. Armeija alkoi luopumaan autoista 1990 -luvulla ja suurin osa romutettiin. Land Rover 101 Forward Control -kerhon rekisterin mukaan esim. Englannissa on liikenteeseen rekisteröitynä huimat 27 kappaletta! Eli ei tule, joka päivä vastaan.

Range Rovereita oli tapahtumassa erittäin hyvin edustettuna oli uutta ja vanhaa. Paikalta löytyi myös early 1970-luvun kaksiovinen Range Rover, joka oli entisöity viimeistä piirtoa myöten. Alkuaikojen Range Rovereiden hinnat ovat lähteneet rakettimaiseen nousuun, varsinkin 2-ovisuus on se tärkeä pointti. Hinnat nousevat huutokaupoissa helposti yli 80.000 euron. Paikalla oli myös muutamia kattoteltalla varustettuja Discovereita, maailmalla on maastokelpoisten retkeilyautojen kysyntäboomi (varsinkin jenkeissä) ja varmaan niille omat tarvitsijansa löytyvät Suomestakin. Positiivista on, että myös uudempia Discoveryjä on alettu rakentelemaan maastokäyttöön.

Karaasin näyttelyn Jaguar -kannassa huomasi selvästi, että Suomi on E-type maa. E-typeä oli esillä, jokaista mallia useampikin kappale, mutta suosio on selvästi roadster -puolella. Myös maamme XK -kanta on voimistunut ja myös laajalle XJ-sarjalle riittää harrastajia ja uudemmat mallit ovat jokapäiväisessä käytössä. Jaguarin ns. limusiini sarja eli Mark VII- Mark IX -mallisto oli edustettuna vain yhdellä tumman punaisella Mk IX yksilöllä. Vanhemmista Jaguaareista hieman oudoksutti Mark II -sarjan yksilöiden melkein kokonaan puuttuminen. Minne ovat Mark II eli tutummin komisario Morsen autot hävinneet? Niitä on kuitenkin Suomessa ei nyt runsaasti, mutta kuitenkin.

Jag-Finn

Jag-Finnin tiloissa olivat pääosassa tietysti Jaguarit ja niitä oli varsin kattava kattaus, varsinkin E-type ja XK -sarja olivat hyvin edustettuina. Monet viimeisen päälle näyttelykuntoon entisöitynä. Jag-Finnissäkin hämmästytti Mark II -mallien vähäisyys ja Jaguarit painottuivat huomattavasti enemmän nykymalleihin kuin Karaasissa. Uudemmista puhuttaessa siinä missä Karaasissa oli vanhempaa Rolls-Royce ja Bentley -kantaa niin Jag-Finnissa oli esillä uudemman sukupolven Rolls-Roycea ja Bentleytä. Jag-Finnissa oli edustettuna myös Lotus, alkuperäisen Lotus 7 voimin ja eräs legendaarinen brittimerkki eli Morgan. Ainoa yksilö oli nähtävästi saamassa uuden elämän Jag-Finnin pajalla. Muuten Jag-Finnin nykytilat Espoon Juvanmalmilla ovat isot ja nykyaikaiset ja nyt myös parkkitilaa löytyy aitojen sisältä.

Land Rovereitakin oli paikalla muutama, lähinnä uudempaa vuosikertaa ja saman ilmiön Jag-Finnissa huomasi kuin Karaasissakin eli varsinkin Discoveryä varustellaan maastokelpoiseksi retkeilyautoksi. Helpoin tunnusmerkki lienee katolla oleva teltan vaatima boksi ja aurinkokennot katolla.

Kaiken kaikkiaan brittiautopäivä oli menestys. Sää suosi kävijöitä, joita riitti tungokseen asti. Molemmilla oli tarjolla myös purtavaa ja juotavaa pitkän päivän ajaksi, sillä tunteja meni, jos näyttelyn joka sopukan halusi kiertää. Olisi luullut, että näyttelyt olisivat menneet autokannaltaan päällekkäin, mutta mitä vielä. Nyt, ne hienosti tukivat toinen toistaan. Toivottavasti päivästä tulee jatkossa vuosittainen tapahtuma, sillä mikä hienompi tapa olisi juhlistaa pitkän ja pimeän talven jälkeen kesän ja kesäautoilu -kauden avaamista?

Sähköllä tunturin huipulle – Munro 4×4

Pelkästään sähköllä toimivia maastureita on alkuhuuman häivyttyä markkinoilta tullut  vain yksi eli General Motorsin Hummer EV. Rivian ja Ford ovat tehneet tosin, ainakin paperilla pystyvät pickup:t.

Briteissä on jo vuodesta 1988 pieni tehdas tehnyt IBEX -maastureita käytännössä käsitöinä. Ibex perustuu monilta osin Classic Defenderin tekniikkaan, mutta kori on uusi ja maasto-ominaisuuksia on parannettu viilaamalla etu- ja takaylitykset minimiin ja kasvattamalla joustovaroja esikuvaansa nähden. Ibexin erikoisuus on aina ollut Foersin Vector -vinssi, joka on sijoitettu auton keskelle. Vinssillä voidaan vetää joko eteen tai taakse ilman ylimääräisiä manööverejä ja vinssin kytkimet ovat kuskin edessä kojelaudassa. Ibexin tikapuurunko on tehty 5mm teräksestä ja teräs on vielä saanut päälle sinkkikerroksen. Akselit, jousitus ja tuenta ovat vakio Classic Defender kamaa. Esikuvansa mukaan ainoastaan keskitasauspyörästön lukitus löytyy vakiona. Akselistolukot voi ruksia lisävarustelistalta. Jakolaatkko on myös peruja Classic Defenderistä. Ibexissä on vakiona Chevyn LS -moottori eli 430hv tuottava V8 ja listalta voi valita myös dieselin laajasta valikoimasta eli tarjolla ovat Land Roverin 200Tdi/300Tdi, BMW:n 3.0 -litrainen rivikuutonen tai viimeisissä Classic Defendereissä olleen Fordin Transit -dieselin.

Munro 4×4 on skotlantilainen startup yritys, jonka sähkökäyttöinen maasturi perustuu pitkälti Ibexiin. Munro Mk_1:ssä on polttomoottori korvattu kahdella sähkömoottorilla, jotka tuottavat yhdessä parhaimmillaan 375hv/700Nm. Listalla on myös 295hv versio. Munrossa on siis molemmilla akseleilla oma sähkömoottorinsa. Akkukennosto on sijoitettu pohjaan ja valittavissa on 61 kWh- tai 82 kWh -kennosto. Yhdellä latauksella ajaa isommalla kennostolla 306km maantiellä tai 16 h maastossa. Lataus tukee 100 kW DC-latausta, joten akun saa täyteen reilussa puolessa tunnissa. Akkukennoston on tuottanut ABB ja koska se on erittäin hyvin suojattu iskuilta ja vedeltä on ABB:n kennoston tyyppinimi “Harnessflex”. Kiihtyvyys 0-100km/h vie vain 4,9s, mutta huippunopeus on rajoitettu 129 m/h (80 mph). Vetokykyä löytyy 3.500kg edestä ja taakse saa lastata 1000kg painavan eurolavan. Koska tasauspyörästöt puuttuvat niin max. maavara on mukavat 480 mm ja kahluusyvyys on vakiona 800mm. Edessä nousukulma on hulppeat 84° ja takana on jättökulma 51°, aika hyvät vakioksi. Koska auto on luokiteltu EU:n piensarjatuotanto autoihin niin teräspuskurit on sallittu, ABS-jarruja ei ole (kun niitä ei tarvita maastossa), kuskin ratissa ei ole turvatyynyä, ikkunoita veivataan kammella jne…puhumattakaan nykyajan luistonestosta, kaistanvahdeista yms….ohjaamo on hyvin peltinen vähän saman tapaan kuin Series III:n Land Roverissa ja ne vähät kytkimet ovat kaikki tuttuja Land Roverista. Ainoastaan näyttö on nykyajan digitaalinen, tosin ei kovin iso. Näillä eväillä paino jäänyt tasan 2.000kg, mikä sähkökäyttöiseksi on vähän. Ja koska Munro perustuu Ibexiin on korirakenne modulaarinen eli kori vaihtoehtoja löytyy.

Munro 4×4 tuotantotehtaat ovat Glasgowin lähellä ja ensimmäiset tuotantoautot on luvattu ennakkotilaajille vuoden 2023 alkupuoliskolla. Mihinkään isoihin tuotantomäärin ei ole pyrkimys vaan maksimi vauhdissa tuotettaisiin 2.500 Munroa vuodessa. Munron takaa löytyvät omistajien (Russell Peterson ja Ross Anderson) lisäksi Elbow Beach Capital sijoitusyhtiö. Munro 4×4 Mk_1 (5-paikkainen station wagon) maksaa briteissä 50.000 euroa. Toivottavasti se raskain ja kallein vaihe eli tuotantolinjojen sekä vaadittavan logistiikan pystytys onnistuu…niin usein on havaittu kuinka vaikeaa se on, kun lähdetään puhtaalta pöydältä tekemään ensimmäistä mallia tuotantoon vrt. Rivian tai Lucid Air. Munro on muuten skottiperäinen sana ja tarkoittaa Skotlannissa yli 915 m korkeaa tunturia.