Pelkästään sähköllä toimivia maastureita on alkuhuuman häivyttyä markkinoilta tullut  vain yksi eli General Motorsin Hummer EV. Rivian ja Ford ovat tehneet tosin, ainakin paperilla pystyvät pickup:t.

Briteissä on jo vuodesta 1988 pieni tehdas tehnyt IBEX -maastureita käytännössä käsitöinä. Ibex perustuu monilta osin Classic Defenderin tekniikkaan, mutta kori on uusi ja maasto-ominaisuuksia on parannettu viilaamalla etu- ja takaylitykset minimiin ja kasvattamalla joustovaroja esikuvaansa nähden. Ibexin erikoisuus on aina ollut Foersin Vector -vinssi, joka on sijoitettu auton keskelle. Vinssillä voidaan vetää joko eteen tai taakse ilman ylimääräisiä manööverejä ja vinssin kytkimet ovat kuskin edessä kojelaudassa. Ibexin tikapuurunko on tehty 5mm teräksestä ja teräs on vielä saanut päälle sinkkikerroksen. Akselit, jousitus ja tuenta ovat vakio Classic Defender kamaa. Esikuvansa mukaan ainoastaan keskitasauspyörästön lukitus löytyy vakiona. Akselistolukot voi ruksia lisävarustelistalta. Jakolaatkko on myös peruja Classic Defenderistä. Ibexissä on vakiona Chevyn LS -moottori eli 430hv tuottava V8 ja listalta voi valita myös dieselin laajasta valikoimasta eli tarjolla ovat Land Roverin 200Tdi/300Tdi, BMW:n 3.0 -litrainen rivikuutonen tai viimeisissä Classic Defendereissä olleen Fordin Transit -dieselin.

Munro 4×4 on skotlantilainen startup yritys, jonka sähkökäyttöinen maasturi perustuu pitkälti Ibexiin. Munro Mk_1:ssä on polttomoottori korvattu kahdella sähkömoottorilla, jotka tuottavat yhdessä parhaimmillaan 375hv/700Nm. Listalla on myös 295hv versio. Munrossa on siis molemmilla akseleilla oma sähkömoottorinsa. Akkukennosto on sijoitettu pohjaan ja valittavissa on 61 kWh- tai 82 kWh -kennosto. Yhdellä latauksella ajaa isommalla kennostolla 306km maantiellä tai 16 h maastossa. Lataus tukee 100 kW DC-latausta, joten akun saa täyteen reilussa puolessa tunnissa. Akkukennoston on tuottanut ABB ja koska se on erittäin hyvin suojattu iskuilta ja vedeltä on ABB:n kennoston tyyppinimi “Harnessflex”. Kiihtyvyys 0-100km/h vie vain 4,9s, mutta huippunopeus on rajoitettu 129 m/h (80 mph). Vetokykyä löytyy 3.500kg edestä ja taakse saa lastata 1000kg painavan eurolavan. Koska tasauspyörästöt puuttuvat niin max. maavara on mukavat 480 mm ja kahluusyvyys on vakiona 800mm. Edessä nousukulma on hulppeat 84° ja takana on jättökulma 51°, aika hyvät vakioksi. Koska auto on luokiteltu EU:n piensarjatuotanto autoihin niin teräspuskurit on sallittu, ABS-jarruja ei ole (kun niitä ei tarvita maastossa), kuskin ratissa ei ole turvatyynyä, ikkunoita veivataan kammella jne…puhumattakaan nykyajan luistonestosta, kaistanvahdeista yms….ohjaamo on hyvin peltinen vähän saman tapaan kuin Series III:n Land Roverissa ja ne vähät kytkimet ovat kaikki tuttuja Land Roverista. Ainoastaan näyttö on nykyajan digitaalinen, tosin ei kovin iso. Näillä eväillä paino jäänyt tasan 2.000kg, mikä sähkökäyttöiseksi on vähän. Ja koska Munro perustuu Ibexiin on korirakenne modulaarinen eli kori vaihtoehtoja löytyy.

Munro 4×4 tuotantotehtaat ovat Glasgowin lähellä ja ensimmäiset tuotantoautot on luvattu ennakkotilaajille vuoden 2023 alkupuoliskolla. Mihinkään isoihin tuotantomäärin ei ole pyrkimys vaan maksimi vauhdissa tuotettaisiin 2.500 Munroa vuodessa. Munron takaa löytyvät omistajien (Russell Peterson ja Ross Anderson) lisäksi Elbow Beach Capital sijoitusyhtiö. Munro 4×4 Mk_1 (5-paikkainen station wagon) maksaa briteissä 50.000 euroa. Toivottavasti se raskain ja kallein vaihe eli tuotantolinjojen sekä vaadittavan logistiikan pystytys onnistuu…niin usein on havaittu kuinka vaikeaa se on, kun lähdetään puhtaalta pöydältä tekemään ensimmäistä mallia tuotantoon vrt. Rivian tai Lucid Air. Munro on muuten skottiperäinen sana ja tarkoittaa Skotlannissa yli 915 m korkeaa tunturia.