Vapepa – Offarit pelastajina

Puhelin soi. Kello on yksitoista perjantai-iltana. Vapepan hälyttäjä ilmoittaa etsintätehtävästä, ja kysyy pääsetkö mukaan. Vastaan myöntävästi ja kirjaan ylös etsittävän henkilöt tuntomerkit, jotta voin tehdä havaintoja kokoontumispaikalle mennessäni. Kasaan mukaan hieman evästä, vissypullon, taskulampun ja vara-akun sekä vähän vaihtovaatteita. Nappaan mukaan vielä suunnistusläppärin varusteineen ja lähden ajamaan kohti etsinnän kokoontumispaikkaa.

Esimerkki on aika tyypillinen tehtävä, suurin osa maastoautopartioiden tehtävistä on nimenomaan henkilöetsintöjä. Tämän jutun tarkoituksena on esitellä Vapepan toimintaa nimenomaan maastoautoilijoiden näkökulmasta. Haluamme herättää kiinnostuksen tällaista vapaaehtoistoimintaa kohtaan, jotta se leviäisi paremmin mahdollisimman monelle paikkakunnalle. Vapepa-toiminta on yksi erittäin hyvä tapa pitää offareiden lippua korkealla, ja voimme omasta kokemuksesta sanoa, että puuha on ollut mielekästä ja palkitsevaa.

Historiaa

Kadonneiden henkilöiden etsinnöissä oli useaan otteeseen todettu, että viranomaisten voimavarat eivät olleet riittävät. Avuksi pelastustoimintaan tarvittiin koulutettuja ja hyvin johdettuja vapaaehtoisia.

Valtakunnallisen koordinoidun toiminnan alkusysäyksenä voidaan pitää muoniolaisen 5-vuotiaan tytön eksymistä tunturimaastoon. Eksyminen käynnisti laajat etsinnät toukokuussa 1963. Muonion etsintöjen aikana ja sen jälkeen käännyttiin Suomen Punaisen Ristin puoleen ja toivottiin SPR:n toimivan aloitteentekijänä viranomaisia tukevan Vapaaehtoisen pelastuspalvelun perustamisessa. Viranomaiset suhtautuivat myönteisesti laadittuun suunnitelmaan ja Vapaaehtoinen pelastuspalvelu perustettiin vuonna 1964.

Vapaaehtoinen pelastuspalvelu (Vapepa)

Vapepa on osaavien auttajien verkosto, joka osallistuu vuosittain satoihin hälytystehtäviin ympäri maata. Yleisin tilanne, jota varten Vapepa kouluttaa vapaaehtoisiaan, on kadonneen ihmisen etsintä. Muita tehtäviä, joihin Vapepa voidaan hälyttää, ovat muun muassa liikenneonnettomuudet, tulipalotilanteet sekä ympäristöonnettomuudet, kuten tulvat. Koulutetut vapaaehtoiset antavat loukkaantuneille ensiapua, järjestävät onnettomuuksien uhreille ensihuoltoa, kuten majoitusta ja vaateapua, sekä henkistä tukea.

Vapepa on 50 järjestön yhteenliittymä. Vapepan toiminnassa on mukana noin 20 000 vapaaehtoista ja noin 1200 hälytysryhmää. Suomen Punainen Risti toimii Vapepan yhdysjärjestönä ja koordinoi toimintaa yleisen vapaaehtoisen pelastustoiminnan osalta.

OffRoad Oulu ja Vapepa

Kerho perustettiin 1989, ja Vapepan toimintaan mentiin mukaan melkein heti. Kempeleessä oli iso metsäpalo, ja palokunnalla oli tarvetta kaluston kuljetukseen, eikä heillä itsellään ollut tarpeeksi maastokelpoista kalustoa. VPK:ssakin mukana ollut Petri Takkula lupautui kuljettamaan tarvikkeet perille kohteeseen Range Roverillaan. Samaisen metsäpalon sammutuksessa oli tarvetta muutenkin palokaluston ja ruuan kuljetuksille, ja Pete pyysi mukaan muita kerholaisia, ja näin sai alkunsa mainiosti toiminut yhteistyö. Mainittakoon, että OffRoad Oulu sai Vuoden vapaaehtoinen pelastaja -palkinnon vuonna 2007.

Maastoautoilijoita erilaisiin tehtäviin motivoi myös se, että tehtäviä suoritettaessa piti ajaa sellaisissakin maastoissa, joihin ei olisi ollut muuten mitään asiaa. Maastoautojen tehtävät Osa etsintätehtävistä on taajamissa, ja osa sitten maastossa. Taajamissa ajetaan annetulta etsintäalueelta kaikki ajokelpoiset urat, ja tähystetään etsittävää kohdetta eli henkilöä. Joskus jalkaudutaan tarkastamaan roskakatoksia tai muita vastaavia rakennelmia, joihin etsittävä on voinut mennä sisälle.

Nelivetoa tarvitaan taajamissakin silloin tällöin, maastoautolle ajokelpoisia uria löytyy yllättävän paljon, kun halutaan maksimoida etsinnän tarkkuus. Myös pyöräteitä ja pururatoja pitkin ajetaan usein. Tämä ja kaikki muukin normaalista tieliikenteestä poikkeava tapahtuu etsintää johtavan viranomaisen valtuuttamana eli käskemänä. Maastoautoja käytetään paljon taajamaetsinnöissäkin sen takia, että ne ovat korkeampia, joten niistä näkee paremmin kuin matalista henkilöautoista. Maastoautojen varusteet (karttasysteemit, kattovalot, viestikalusto) ovat välttämättömiä lähes kaikissa tehtävissä.

Maastoon!

Maastoetsinnöissä kaava on pitkälle sama: etsintäalueen kaikki ajokelpoiset urat ajetaan läpi, ja etsittävää tai häneen mahdollisesti liittyviä havaintoja (esineet, jäljet) tähystetään tarkasti. Kuskin lisäksi autoon pyritään saamaan ainakin yksi tähystäjä, jotta tehtävän suoritus nopeutuu ja tarkentuu. Kokeilkaas vaikka, kuinka hitaasti yksin pitää ajaa, jos on tarkoitus löytää ajouran varrelta ja ojista kaikki kännykkää isommat esineet.

Maastoautopartion tehokkuus etsinnöissä perustuu oletukseen, että maastoon eksynyt henkilö uran kohdatessaan kääntyy kulkemaan sitä johonkin suuntaan. Autolla on helppo koluta kaikki ajokelpoiset urat läpi, ja näin etsittävän henkilön löytymisen todennäköisyys on aika hyvä.

Etsinnöissä voi olla myös kuljetustehtäviä. Monesti koirapartio tai etsintäryhmä tarvitsee kuljetuksen etsintäalueelleen tai sieltä pois. Ruokaakin on kuskattu pidemmissä tehtävissä, ja maastopaloissa on viety satoja litroja polttoainetta pumpuille ja muille laitteille. Liikuntakyvyttömiä henkilöitä voidaan tarvittaessa tuoda maastosta kovan tien varteen, josta matka voi jatkua ambulanssilla.

Millä eväillä?

Tehtäviä ei tarvitse ajaa pelkästään auttamisen ilosta, valtiovalta maksaa niistä pientä kilometrikorvausta. Pidemmissä tehtävissä on lisäksi ruokahuoltoa, mutta tehtävään lähtiessä olisi hyvä olla mukana jotain suuhunpantavaa ja juomista ainakin, jotta kuski pärjää varmasti muutaman tunnin. Polttoainetta on hyvä varata mukaan täysi tankki, jos kokoontumispaikalle mennessä on huoltoasema.

Tehtävien pituus vaihtelee kovasti, pisimmät kestävät useita vuorokausia, mutta niitä tehdään tietysti vuoroissa. Vuorojen pituudelle ei ole mitään standardia, mutta omalle kohdalleni ei ole sattunut yhtään, jonka kesto ylittäisi haastavamman safaripäivän mitan. Rankimpia ovat illalla alkavat etsinnät, jotka kestävät aamuun saakka. Keskimääräinen etsintätehtävä on muutaman tunnin mittainen.

Maastoauton varusteet

Jo mainittujen varusteiden lisäksi vinssi on ollut tarpeen varmistamassa tehtävän suorituksen jatkuvuutta, kun alla on ollut huono ja pehmeä ura. Etsintätehtävät kun suoritetaan pääosin yhden auton partioissa, joten autokunnan pitää pystyä huolehtimaan itsestään.

Etsijöillä on päällään huomioliivit. Karttaläppärin puuttuessa käsi-GPS on hyvä olla mukana, ettei etsijästä tule etsittävä. Kännykkää käytetään, kun se on kuitenkin kaikilla, ja 68MHz VHF-radiopuhelimet ovat yleistyneet, koska ne ovat osoittautuneet toimiviksi, ja onhan niillä paljon muutakin käyttöä safareilla ja kilpailuissa.

Auton ja kuskin kaikki varusteet, kartat ja radiot mukaan lukien, ovat omasta takaa, kun ovat kuitenkin henkilö- ja autokohtaisia. Jalkapartioille voidaan antaa käsi-VHF ja se toimii kenen tahansa käyttämänä, mutta autojen erot (mm. merkki ja malli, korityyppi, 12/24V jännite, erilaiset karttasoftat jne.) tekisivät tehtävissä jaettavan materiaalin käytön mahdottomaksi.

Normaaliin hyvin varusteltuun safariautoon kun lisää parit huomioliivit (vaikka oman kerhon tunnuksilla) ja huolehtii mahdollisuuksien mukaan läppäriin kattavat kartat, niin varustus on kunnossa. Kiinteä VHF-radio on myös hyödyllinen, sellaisia on saanut parilla sataa, joten täyden Vapepa-valmiuden kustannukset eivät ole hirmuiset.

Osaamisen kehittäminen

Oulun porukka on osallistunut Vapepan järjestämille kursseille, joista voisi mainita mm. etsintä-, viesti-, ryhmänjohtaja- ja ensiapukoulutukset. Olemme myös itse järjestäneet etsintäharjoituksia ja maastoajokoulutusta muille Vapepan toiminnassa mukana oleville ryhmille. Omalle porukalle ja muille aiheesta kiinnostuneille on pidetty suunnistus- ja karttajärjestelmäkoulutusta useampaan otteeseen.

Koulutusmateriaalin teko Vapepan toimintaan mukaan tuleville maastoautopartioille on aloitettu. Sen avulla voidaan lisäksi kouluttaa Vapepa-johtajia ja valmiuspäivystäjiä maastoautopartioiden tehokkaaseen käyttöön hälytystehtävissä.

Miten mukaan

Kun koossa on sopiva porukka, niin ota yhteyttä Vapepaan. Mitä enemmän autoja ja heppuja, sen parempi, mutta monessa tehtävässä auttaa pienempikin määrä. Oulussa tavoitteena on, että tehtävässä olisi kokoontumispaikalla viisi autoa tunnin sisällä hälytyksestä.

Hälytysringin tulisi olla isompi kuin mitä tehtäviin keskimäärin tarvitaan, koska hälytyksiä voi tulla milloin tahansa. Kaikkiin tehtäviin pääsee esim. työ- tai muiden esteiden takia. Oulussa on saatu moniin tehtäviin enemmän kuin viisi autoa, ja kaikille on ollut tekemistä. Toisaalta joskus on pitänyt tulla toimeen vähemmällä automäärällä, mutta etsinnän johto käyttää niitäkin tehokkaasti.

Vapepan toimintaan kannattaa tutustua myös erilaisten koulutusten kautta, samalla tulevat muiden ryhmien ihmiset tutuiksi. Mitään erityistaitoja tai –osaamista ei vaadita, paitsi mitä nyt yleensäkin maastoautoillessa tarvitaan, mm. kartanluku- ja suunnistustaito. Ensiapu olisi hyvä osata tietysti senkin takia, että vahinko voi sattua itselle tai muille vaikka kotona.

Vapepa-toiminta on tarjonnut Oulun kerhon hälytysryhmän jäsenille uusia mahdollisuuksia maastoautojen käyttöön, ja kontakteja monenlaisiin ihmisiin erilaisista ryhmistä, kuten esim. SPR, sukeltajat sekä meri- ja lentopelastajat, viranomaisia unohtamatta.

Lisätietoja

Vapepan toiminnasta löytyy tarkemmin nettisivuilta ja oman alueen yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.vapepa.fi. Yhteyttä kannattaa ottaa lähimpään paikallistoimikuntaan. Myös Oulun kerhon nettisivujen keskustelufoorumi on oiva paikka kysellä lisätietoja erityisesti maastoautoiluun liittyvissä asioissa. Sivujen osoite on www.offroadoulu.com.

Teksti: Paavo Leinonen, Erkki Aho ja Petri Takkula sekä vapepa.fi ja punainenristi.fi
Kuvat: Janne Lankila, Jukka Vaara, Teemu Salo

Artikkeli on julkaistu lehden numerossa 1/2012, joka on tilattavissa 4×4 Maailman verkkokaupasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *