Dakar 2015 eräänlainen loppupäätelmä

Takana on 14 päivää ja 9000 kilometriä. Mittasuhteet tekevät yhtenä osana Dakarista kiistattomasti erämaa rallien ykkösen. Myöskin huomion arvoltaan Dakar on erämaaralleista se näkyvin. Dakariin on aina liittynyt tragedioita ja draamaa. Niiltä ei tänäkään vuonna säästytty. Jokainen Dakar -lähtijä kyllä tiedostaa vaarat ja ne pyritään minimoimaan. Aina voi kuitenkin tulla käänteitä, joihin ei ole varautunut. Monelle omalla budjetillaan ajavalle Dakar on omien rajojen hakemisessa se must. Vuosien säästämisen jälkeen he eivät aja voitosta vaan maaliin pääsystä. Se tekee Dakarista niin suuren.

Alunperinhän rallin nimi oli Paris-Dakar, Afrikan reittiä ajettiin vuosina 1979-2007. Vuonna 2008 ralli jouduttiin perumaan Pohjois-Afrikan epävakaan tilanteen vuoksi. Ralli siirrettiin seuraavana vuonna Etelä-Amerikkaan. Siirto onnistui yli odotusten ja Dakar -ralli on siellä suurta kansanjuhlaa. Tulipa tänä vuonna Bolivian presidentti Evo Morales henkilökohtaisesti paikalle tervehtimään kilpailijoita Bolivan taukopaikalla. Kilpailjoista on huomattava määrä Etelä-Amerikasta. Sen sijaan ihmetyttää amerikkalaisten vähäinen määrä. Tänä vuonna kaiken kaikkiaan kaksi kuskia, rookie Antonio Narino Husqvarnalla ja Robby Gordon.

Bike -luokka

Bike -luokassa Marc Coman hallinta oli selvää jo alusta lähtien. Varsin ratkaiseva osuus oli Bolivian puolelle tehty Marathon -osuus, joka koitui pahimman uhkaajan Joan Barredan kohtaloksi. Paulo Goncalves ei oikeastaan koskaan pystynyt todella uhkaamaan Marc Coman asemaa.

Marc Coma on nyt tasoissa Cyril Despresin kanssa Dakar -voittojen määrässä. Molemmilla on viisi. Edellä on vielä Mr. Dakar eli Stephane Peterhansel, jolla on 12 Dakar -voittoa ja niistä kuusi on Bike -luokassa. Coman takana on kuitenkin tulossa uutta verta Toby Price (AUS), Matthias Walkner (AUT), Sam Sunderland (GBR) ja Stefan Svitko (SLO). Australian Toby Price ajoi järkevän kisan. Hän keskittyi suunnistuksen virheettömyyteen ja pyrki pitämään pyörän ehjänä. Tuloksena ensikertalaiselle hieno kolmas sija. Sunderland ja Walkner ovat nopeita, mutta kartanlukua tulee vielä paljonkin parantaa. Slovakian Stefan Svitko nousi Dakarin toisella osuudella. Ei tehdastallissa ajavana hän häviää kalustossa ja huollossa, mutta ehkä ensi vuonna aukeaa paikka KTM:n tehdastalliin.

Suosikeista Jordi Viladoms jäi myös Bolivian etapin uhriksi ja keskeytti, mutta viime vuoden kolmas eli Ranskan Olivier Pain ei oikein kokoaikana saanut ajorytmistä kiinni. Yamahan tehdastallissa ajava Pain oli Yamahan ykköskuski, jolta odoteltiin kärkisijaa. Kymmenes sija ja 3h perässä Marc Comaa ei varmaan ole se mitä haettiin.

Ruotsin Thomas Berglundille ja Eestin Mart Meerulle pitää nostaa hattua. Thomashan ajoi kisan ns. yksinajona, vanhaan Dakar -tyyliin. Mart Meeru ajaa HT Honda Rally Raid tallissa toista kautta. Meeru oli toista kertaa Dakarissa ja sijoituskin parani pari pykälää viime vuodesta. Pitkästä aikaa oli mukana suomalainenkin. Edellisestä onkin aikaa, sillä Tomi Tanner oli mukana vuonna 2004. Nyt 11 vuoden tauon jälkeen mukaan lähti Ralf Molander KTM:llä. Ralfin kisa päätyi toiselle etapille. Kaatumisen seurauksena käsi kipsattiin ja matka jatkui takaisin Suomeen. Toivottavasti mukaan saadaan jatkossakin enemmän suomalaisia. Bike -luokassa keskeytysprosentti oli 60%.

ATV -luokka

ATV -luokka on ollut pitkään Yamahan kaksivetoisten Raptorien juhlaa. Viime vuoden voittaja Chilen Ignacio Casale oli mukana samoin Puolan Rafal Sonik, Qatarin Muhamed Abu-Issa ja Uruguyan Sergio Lafuente. Mutta Dakariin ATV -dynastian luoneet Argentiinalaiset Patronellin veljekset (Marcos ja Alejandro) olivat ”kiireiden” vuoksi poissa.

Jo alussa oli selvää, että voitosta tulee kolmen Yamaha -kuskin kauppa. Casale, Sonik ja Lafuente karkasivat muilta. Ainoastaan Abu-Issa Hondallaan pystyi lyömään kiilaa, kunnes joutui keskeyttämään moottoririkkoon. Puolivälin jälkeen myös Casale joutui keskeyttämään ketjurikkoon ja Lafuente kaatoi samalla etapilla mönkkärinsä siihen kuntoon, että jatkaminen ei ollut mahdollista. Kärkeen jäi Rafal Sonik, joka ajoi loppupäivät turhia kiirehtimättä ensimmäiseen Dakar -voittoonsa.

Mönkijöitä lähti reitille ennätysmäärä ja myös ennätysmäärä keskeytti vain 18% lähteneistä selvisi maaliin asti. ATV -luokassa ajetaan alaluokkana myös nelivetoisten 0-900cc mönkkäreiden luokka. Ainakin tänä vuonna se oli puhdas Can-Am luokka Renegade 800 ollessa suosituin. Ensi vuonna ovat myös Patronellin veljekset luvanneet osallistua eli väriä olisi tulossa.

Autot

Auto -luokassa odoteltiin eniten Minin ja Peugeotin taistelua voitosta. Molemmilla oli nimekkäitä kuskeja ja suuret budjetit. Vaikka Mini kärkikuljettajiin kuuluva Nani Roma (viime vuoden voittaja) joutui tekniikka murheisiin heti ensimmäisellä etapilla niin Minejä riitti, Argentiinan Orlando Terranova ja Qatarin Nasser Al-Ayttiah kovimpina niminä. Ns. kakkosketjussa ajoivat sitten Krzysztof Holowczyc, Vladimir Vasilyev ja Erik Van Loon.

Nani Roman menettäessä mahdollisuutensa kärkeen siirtyi Nasser Al-Ayttiah, joka ei sitten kärkipaikasta luopunutkaan. Kun vielä Orlando Terranova kaatoi Mininsä pahasti niin tie oli auki Al-Ayttiahille.

Peugeotille Dakar oli synkkä. Carlois Sainz ei millään päässyt Minien vauhtiin ja kaatoi autonsa lunastuskuntoon ennen puoltaväliä. Stephane Peterhansel moitti auton jousituksen toimivuutta oikeastaan koko kisan ajan. Vähän ihmetyttää, koska hän oli erittäin tyytyväinen autoon, kun Pohjois-Afrikassa tehtiin viimeistelytestit ennen Dakaria. Peterhansel oli lopulta kokonaiskilpailun 11. Pahin virhe Peugeotilla oli varmaan Cyril Despressin palkkaaminen kolmanneksi kuljettajaksi. Cyrillä on viisi Dakar -voittoa, mutta ne ovat kaikki Bike -luokassa. Hän on myös erittäin kokenut, ollut mukana vuodesta 2000 lähtien, mutta aina Bike -luokassa. Koko kisa meni harjoitteluksi ja opetteluksi miten autoa pitää tuoda Dakarissa. Despresin sijoitus oli lopulta 34.

Ehkä Peugeotille tuli projektissa liian kiire? ja toisaalta Peugeot 2008 Dakarin rakentaminen takapyörävetoiseksi ja dieselillä ei ehkä ollut paras ratkaisu. Ehkä 52-vuotias Carlos Sainz on jo parhaat kisansa ajanut? Paljon kysymyksiä….

Minien pahimmaksi uhkaajaksi nousi Toyota. Toyotan Etelä-Afrikan tehtaan Motorsport -osasto oli kehittänyt Hiluxia huomattavasti viime vuodesta. Kaksi tehdasautoa laitettiin matkaan ja kuskeiksi valittiin ”ykkösnyrkki” Giniel De Villiers. Leeroy Poulter valittiin toisen Toyotan kuljettajaksi. Poulterin suoritus oli viime vuonna erinomainen ennen teknisiä murheita. Tänä vuonna vain joku asia ei loksahtanut. Sijoitus sijalle 16. ja 6½ tuntia kärkeä perässä. Missään vaiheessa Poulter ei saanut Toyotaa kulkemaan niin kuin Giniel De Villiers.

De Villiers oli Nasser Al-Ayttiahin pahin uhkaaja koko kisan ajan. Ja ajoi erinomaisen kisan, tuskinpa Hiluxilla parempaan vauhtiin oli yleensä mahdollista päästä. Yhdellä videolla näkyy, Al-Ayttiah ajaa Bolivian suola-aavikolla edellä ja De Villiers on NASCAR -tyyliin Hiluxilla perässä, mutta vauhti ei riitä ohitukseen. Lopulta eroa oli 35 minuuttia ykkössijaan. Toyotaa vahvisti hyvin menestyneen yksityistallin Overdrive Toyotan kolme Hiluxia. Tallin Saudikuski Yazeed Al-Rahji joutui keskeyttämään, mutta hänestä kuulemme vielä. Parhaimmillaan hän ajoi nopeampia etappeja kuin De Villiers. Ranskan Christian Lavieille ajoi parhaan Dakar -sijoituksensa ollen kuudes. Häntä säesti niinikään Overdrive -tallin Bernhard Ten Brinke ollen seitsemäs. Myöskin Ten Brinken paras Dakar sijoitus.

Tehdastalleista Mitsubishi oli mukana ASX mallista kehitetyllä kilpurilla. Kuskiksi hankittu Carlos Souza ajoi järkevästi ja toi Mitsun sijalle 8. Tosin yksi sija jäätiin Souzan itselleen asettamasta tavoitteesta. Jatkossa nähdään millä panoksella Mitsubishi olisi palaamassa erämaa ralleihin. Historiahan velvoittaa.

Renault lähti kahdella kokonaan uudesti rakennetulla Dusterilla kisaan. Tavoitteena oli saada ainakin toinen Duster TOP10 -joukkoon. Kuljettajissa luotettiin paikallisiin voimiin eli Argentiinalaiset Emiliano Spataro ja Jose Garcia. Kummallakaan ei ollut Dakarista erikoisia sijoituksia meriitteinä. Ehkä siinä tehtiin virhe. Molemmat hukkasivat aikaansa suunnistusvirheisiin melkein järjestään. Garcia joutui luovuttamaan ennen Chilen taukoa, kun apukuski loukkasi dyyniloikan seurauksena selkänsä ja vietiin sairaalaan tutkittavaksi. Loppuosuuksilla (kun ei niinkään ollut kysymys suunnistamisesta) Dusterilla tultiin vauhdilla. Veikkaan, että auton koko potentiaalia ei saatu nyt irti. Spataro oli maalissa sijalla 21. Varmaan pettymys Renault Sportille.

Kaikenkaikkiaan vähän alle puolet lähteneistä autoista selvisi maaliin. Myöskin se Lipposelle ja Riihilahdelle Tuareg Rallysta tuttu Herrator-buggy Vila/Gonzales joutui keskeyttämään Dakarin kolmannella etapilla.

Kuorma-autot

Luokka oli puhdasta Kamazin hallintaa. Kamaz-Master Team vei kolme ensimmäistä sijaa. Ainoastaan kahdella oli mahdollisuus lyödä kiilaa eli Iveco -kuski Gerard De Rooy ja MAZ -kuski Siarhei Viazovich. De Rooyn mahdollisuudet menivät perärikkoon ennen Chilen taukoa. Viazovichin mahdollisuudet menivät vaihdelaatikko rikkoon heti Bolivian taipaleen jälkeen. Tsekki Ales Loprais oli neljäs ennen Kamazia. Loprais ei ehtinyt saada omaa Tatraansa valmiiksi riittävän ajoissa, joten MAN pestaisi hänet tiimiinsä. Neljäs sija ei ole huono sijoitus kokonaan toisenlaisella autolla kuin Tatra. Minskissä Valko-Venäjällä tehtävien MAZien vauhti oli yllätys monelle ja niinpä mielenkiinto oli taattu niin lehdistön kuin katsojienkin silmissä. Ja MAZia voidaan nähtävästi vähän ajaa samalla lailla kuin Kamazia eli luottaen, että se kestää.

Suomalaisittain olisi hienoa nähdä Sisu myös mukana. Onhan siellä muitakin pieniä merkkejä mukana esim. hollantilainen Ginaf ja Tsekkeiltä Liaz ja Tatra. Ja Sisulla on kokemusta menestyksestä kuorma-autojen ratasarjasta. Ehkä pieni osuus Kamazin menestyksestä voidaan antaa myös Suomeen, Kamazeissa on Sisun suunnittelua olevat akselit. Kuorma-auto luokassa 64% lähteneistä selvitti tiensä maaliin.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *