BREXIT – Unelma onnesta?

Kesäkuun 23. päivä Britannia äänestää pysykö se EU:n jäsenenä vai ei. Äänestyksen tekee mielenkiintoiseksi ettei kukaan tiedä mitä tulee tapahtumaan, jos1280px-Flag_of_the_United_Kingdom.svg Britannia eroaa EU:sta. Taloudellisia vaikutuksia voi vain arvailla vai onko niitä ollenkaan? Viimeisimmät gallupit lupaavat Ei-EU:lle puolen voittoa 53% enemmistöllä, mutta hyvin varmasti loppumetreille asti käydään tiukkaa kisaa. Takapiruna brittejä vielä muistuttaa vuonna 2002 ollut Euroon liittymisen äänestys, jossa Euron puoltajat maalailivat kauhuskenaarioita mikäli yhteiseen valuuttaan ei liitytä. Ja kuinka kävikään, Britannia porskuttaa puntansa kanssa ihan toisissa sfääreissä, kun euronsa kanssa Kreikkaan sotkeutuneet länsimaat. Ei EU:lle koalition kolme suurinta syytä päästä eroon EU:sta ovat hyvin selkeät 1) Britit haluavat itse päättää pakolaispolitiikastaan 2) 80% Britannian lainsäädännöstä tulee nykyisin suoraan EU:sta ohi oman parlamentin, Britannia ei halua olla EU:n sätkynukke 3) Britannia on EU:ssa ns. nettomaksaja. Viimeisen viiden vuoden aikana britit ovat kaataneet 32 miljardia euroa Brysseliin. Samassa ajassa esim. pieni Suomi kantoi Brysseliin reilut 3 miljardia euroa.

Autoteollisuutta on hyvä tarkastella yksittäisenä teollisuuden haarana, se on kuitenkin yksi nyky-Britannian peruskiviä. Nousunhan aloitti Nissan perustamalla pahan työttömyyden runtelemaan Sunderlandiin autotehtaan vuonna 1984, ensimmäinen Bluebird tuli ulos tehtaalta vuotta myöhemmin. Loppuhan on jo legendaa.

Faktat: Kun puhutaan Britannian autoteollisuudesta, puhutaan teollisuudesta, joka ei enää ole brittien itsensä käsissä. Kaikki päämerkit on joko myyty tai lopetettu. Vaikka yhtiöiden pääkonttori on vielä Britanniassa niin johto on lähinnä omistajan kotimaasta. Niistä oikeista perusbriteistä on jäljellä enää marginaalivalmistajat Morgan, Noble, McLaren, Caterham, Bristol, TVR, Ariel, Westfield, Ginetta, Radical….paljon pieniä valmistajia, jotka tekevät muutaman auton vuodessa. Suurimmat autontuottajat ovat Nissan, Honda ja Toyota. Perässä tulevat Mini (BMW, Saksa), Land Rover (Tata, Intia), Vauxhall (General Motors), Rolls Royce (BMW, Saksa), Bentley (VW, Saksa), MG (Nanking Automobile, Kiina), Lotus (Proton, Malesia), Aston Martin (Investindustrial, Italia). Ford ei ole enää vähään aikaan valmistanut autoja Englannissa.

Auton tuottajana Britannia on EUmaista kolmantena. Viime vuonna saarivaltakunta sai valmiiksi 1,59 miljoonaa autoa. Saksa valmisti samana aikana 5,70 miljoonaa autoa ja Espanja 2,20 miljoonaa autoa. Britannian autoista 58% meni EU:n sisämarkkinoille, 11% USAn, 7% Kiinaan ja pienemmät osuudet Turkkiin, Venäjälle ja Australiaan. Autoteollisuus työllistää noin 800.000 ihmistä Britanniassa ja sen arvoksi on laskettu noin 18 miljardia euroa.

Itse teollisuuden lisäksi, Britanniassa on 6 suunnittelutoimistoa, 13 tutkimuskeskusta, 7 ison merkin pääkonttorit ja kahdeksan F1 -tallin päämajaa (McLaren, Mercedes, Haas, Red Bull, Williams, Manor, Force India ja Renault). Sen sijaan komponenttivalmistuksessa Britannia ei ole kovin vahva, noin 60% autotehtaiden komponenteista tulee EU:sta. Eli toimintaympäristö pitäisi olla lähes täydellinen autotehtaalle. Britanniassa valmistetun auton voittomarginaali on kuitenkin pieni 15%.

Brexit: EU:n puolustajat vetoavat maalailemalla uhkakuvia eron vaikutuksesta työpaikkoihin. Autonvalmistajista (eurosta oppineena) suurin osa on ollut pidättäytyväinen. Ainoastaan Toyota ja Ford ovat lähettäneet työntekijöilleen kirjeen eron mahdollisista vaikutuksista jatkoinvestointien tullessa kyseeseen. Ford on kuitenkin iso työllistäjä saarivaltakunnan autoalalla noin 14.000 työntekijän voimin. Fordilla on kolme vaihteisto/moottoritehdasta, 3.000 hengen tekniikkakeskus, Ford Credit Europe Bank ja noin 600 jälleenmyyjää. Nissan, joka valmistaa noin 500.000 autoa vuodessa on ollut varovainen kommenteissaan. Saksalainen BMW on sinänsä julkisuudessa ollut hiljaa, mutta sen investoinnit Englantiin tippuivat jo viime vuonna 40% ja tänä vuonna ne ovat lähellä nollaa. Ainoastaan yksi osavalmistaja on suoraan ilmoittanut eron tullessa sulkevansa Britannian tehtaansa ja siirtävän tuotannon EU:n sisämarkkinoilla oleviin maihin. Kyseessä on japanilainen Nifco, monelle tuntematon nimi, mutta jonka tuotteita ilman tuskin yksikään auto valmistuisi UK:ssa. Globaali Nifco tahkoaa vuodessa 1,9 miljardin euron liikevaihdon tekemällä autoihin kiinnikkeitä, kahvinpitimiä, sähkökytkimiä ja kaikkea siltä väliltä.

EU:n puolustajat ja vastustajat vetoavat itse samoihin erillissopimuskäytäntöihin, joilla esim. Norja ja Sveitsi ovat EU:n sisämarkkinoilla. Yleisesti on laskettu tämäntopimg_21223_david_cameron_600x400 tarkoittavan 10% tullia autoille ja 2,5% tullia autonosille. Tämä merkitsi nykyisen kannattavuusmarginaalin sulamista, jostain sitä olisi revittävä lisää eron tullessa. Tosin tällä viikolla Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble ilmoitti, että eron tullessa kyseeseen mitään Norjan tai Sveitsin kaltaisia herrasmies -sopimuksia ei enää tehdä. Saksan linja on ainakin nyt erittäin tiukka. Näistä sopimuksista voidaan olla myös kahta mieltä, toisaalta ne takaavat pääsyn EU:n sisäpiirimarkkinoille kohtuullisin tullein, mutta toisaalta esim. Norja on joutunut ottamaan käyttöön paljon EU:n lainsäädäntöä täytteekseen sopimukset. Moni norjalainen onkin lakonisesti todennut Norjan olevan EU:ssa ilman sen etuja.

EU:n vastustajat sanovat, että uuden Englannin pitää kääntää katseensa USA:han ja kasvaviin markkoihin päin. Helpommin sanottu kuin tehty, sanoisin. Suurimmilla japanilaisilla on jo tehtaansa näitä markkinoita varten, ei sinne haluta Euroopassa tehtyä Nissan Leafiä sotkemaan. Niinkauan kuin Britannian lainsäädäntö ja EU –direktiivit kulkevat yhtä jalkaa tyyppihyväksynnän kanssa saadaan kaikki on varmaan jotenkin toimimaan. Se mitä Saksa ja Ranska varmasti eniten pelkäävät on vaihtoehto, että Britannian ero EU:sta toteutuu ilman katastrofia, se voimistaa muidenkin maiden EU -kriittisten äänenpainoja. Espanjassa on parlamenttivaalit syksyllä ja gallupeissa on johdossa hyvinkin EU -kriittinen Podemos -puolue. Voidaan olettaa, että varsinkin Ei-EU:lle liikkeen voittaessa Britanniassa, Saksa ja Ranska ajavat EU:ta kohti liittovaltiota nopeutetussa tahdissa ja olettaen, että pienet maat (lue Suomi) tulevat, vaikka vikisten perässä. Se voi olla ainoa vaihtoehto ellei haluta koko rakennelman pikkuhiljaa murenevan.

Tällä hetkellä ei kenelläkään ole käsitystä mihin Britannia astuu jos ero EU:sta toteutuu, se on polku jota kukaan ei ole käynyt. Lopputulos riippuu hyvin pitkälti Euroopan kahden johtomaan eli Saksan ja Ranskan sekä Englannin neuvotteluista. Ja tarvittaessa ne alkavat vasta vaalien jälkeen. Eli kumman puolesta britti äänestää? kysymys on hyvin pitkälti uskon asia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *